Kansanperinteen tutkija Mikko Kamula on toinen Ropeconin kahdesta kutsuvieraasta. Tässä juttusarjassa esittelemme lyhyesti Ropeconin kutsuvieraat ja pyysimme Kamulaa kertomaan meille työstään, kirjoistaan ja suomalaisen mytologian suhteesta nykyaikaisiin roolipeleihin.

Kamulan esikoisteos Ikimetsien sydänmailla (2017) kertoo yli 500 vuoden takaisesta Suomesta, jossa vanhat myytit ja uskomukset ovat elävä osa ihmisten todellisuutta. Nämä teemat jatkuvat hänen toisessa romaanissaan Isossa härässä (2018), jonka tarina sijoittuu mm. 1400-luvun myyttis-historialliseen Savoon, rakenteilla olevaan Olavinlinnaan ja muinaiseen Viipuriin. Kamulan tyylilaji on mielenkiintoinen sekoitus historiallista proosaa ja muinaissuomalaisista myyteistä ammentavaa fantasiaa, ja sopii aihepiireiltään erinomaisesti vuoden 2019 Ropeconiin, jonka teemana on mytologia. Tällä hetkellä Kamula kirjoittaa syksyllä 2019 julkaistavaa kolmatta teostaan, Tuonelaa, jonka kustantaa hänen aiempien teostensa tavoin Gummerus.

Olet koulutukseltasi folkloristiikan maisteri. Mistä sait idean käsitellä suomalaista muinaisuskoa juuri kaunokirjallisuuden kautta?

Halusin kirjailijaksi jo lukioikäisenä, parisenkymmentä vuotta sitten. Minulla oli aluksi ajatus kirjoittaa tavanomaista fantasiakirjallisuutta, mutta idea suomalaisista muinaisuskomuksista tarinan kantavana teemana tuli mieleeni eräänä päivänä, kun lueskelin sanomalehden kulttuurisivuja. Pidin ajatusta niin hyvänä, että hakeuduin opiskelemaan folkloristiikkaa Turun yliopistoon ja aloin kerätä tausta-aineistoa Metsän kansa -kirjasarjaani varten. Siihen kului monta vuotta enemmän kuin alun perin suunnittelin, mutta vaivannäkö on kannattanut. Muinaisusko ja kaunokirjallisuus tuntuvat paiskaavan mielellään kättä. Omat teokseni edustavat eräänlaista maagista realismia: suomalaiset muinaisuskomukset ovat tarinan henkilöhahmoille elävää todellisuutta ja muodostavat fantasiaelementin kertomukseen, joka olisi ilman niitä perinteistä historiallista proosaa.

Onko kirjoissasi seikkailevalla Rautaparran suvulla historiallista esikuvaa vai onko perhe täysin mielesi tuotosta?

Savon ensimmäiset säilyneet verokirjat ja samalla henkilöluettelot ovat 1540-luvulta ja tarinani alkaa vuodesta 1486, joten Rautaparran perhe ja melkein kaikki muutkin tavallista talonpoikaiselämää elävät kirjojeni hahmot ovat mielikuvitukseni tuotosta. Hahmojen nimet ja asuinpaikat ovat kuitenkin siinä mielessä tarkkaan mietittyjä, että olen selvittänyt ahkerasti historiankirjoista, minkä nimistä väkeä alueella on elänyt ja missä uudisasutuksen raja on milloinkin suunnilleen sijainnut. Juko Rautaparta -niminen mies olisi aivan hyvin voinut muuttaa 1480-luvulla perheineen Juvalta nykyisen Leppävirran tienoille verovoutia pakoon, kuten kirjassa tapahtuu.

Miten suomalainen mytologia näkyy mielestäsi nyky-Suomessa?

Vanhat kansanuskomukset ovat piiloutuneet taitavasti modernin kulttuurin pinnan alle, mutta sieltä käsin ne edelleen määrittävät suomalaista identiteettiä ja tarjoavat uteliaalle kulkijalle mahdollisuuden matkata juurilleen. Jokainen on kuullut metsänhaltijoista, maahisista, Ukko Ylijumalasta tai vaikkapa sanonnan ”koputa puuta”, mutta näiden alkuperäinen merkitys on vähintään hämärtynyt. Ei voida kuitenkaan sanoa, että uskomukset olisivat täysin unohtuneet. Viime vuosikymmeninä on lisäksi näkynyt aika paljon suomalaisen mytologian hyödyntämistä populaareissa julkaisuissa. Tästä esimerkkinä Don Rosan Sammon salaisuus tai vaikkapa omat kirjani.

Millainen on kansantarinoiden ja roolipelaamisen suhde?

Osallistujien välinen vuorovaikutus, joka on roolipeleissä tärkeää, on ollut luultavasti vahvasti mukana myös kansantarinoita kerrottaessa niiden alkuperäisessä ympäristössä aikana, jolloin perinne eli vielä täysin muistin varassa. On todennäköistä, ettei kovinkaan usein ollut kyse yhden henkilön yksipuolisesta kerronnasta. Sen sijaan paikalla olleet ovat luultavasti jakaneet keskenään lyhyitä tarinoita tai omakohtaisia kokemuksia, ja näistä on sitten muinaisen uskomusmaailman asettamissa raameissa keskusteltu. Roolipeleissä raamit asettaa pelinjohtaja ja ennalta tehty käsikirjoitus, mutta tilanne ei ole välttämättä kovin erilainen. Yleisesti ottaen tällainen tarinaniskentä on kuitenkin nykypäivänä käymässä harvinaisemmaksi.

Mitä haluat kertoa Ropeconin kävijöille nykyisistä projekteistasi?

Metsän kansa -kirjasarja vie tällä hetkellä kaiken työaikani. Sarjassa on julkaistu toistaiseksi teokset Ikimetsien sydänmailla ja Iso härkä, ja neljä kirjaa on vielä tulossa. Juonipaljastuksia en tässä tarjoile, mutta sen verran voin paljastaa, että tarina kietoutuu jatkossa yhä vahvemmin todelliseen historiankirjoitukseen. Mitä taas mytologiaan tulee, niin sillä rintamalla on luvassa suurempia ja eeppisempiä seikkailuita sen vastapainoksi, että tarinan alussa keskityttiin enemmän arkitaikuuteen ja paikallisesti vaikuttaviin uskomusolentoihin.

Saiko haastattelu sinut kiinnostumaan Suomen mytologiasta? Mikko Kamula kertoo Ropeconissa aiheesta ja osallistuu myös Ropeconin kirjailijapaneeliin. Voit myös tutustua kirjailijan teoksiin hänen kustantajansa kirjailijasivulta. Tervetuloa Ropeconiin kuulemaan, mitä muuta Kamulalla on sanottavaa aiheesta!

—————————————————————————————————-

Kirjoittanut: Aleksi Nikula
Artikkelin kuvat: Karoliina Kamula ja Sami Panttila