Ropecon 2005

Pääjärjestäjä(t): Mika Loponen ja Jukka Seppänen
Milloin: 22.-24.7.2005
Missä: Dipoli, Espoo
Teema: Uuskumma ja karnevalisaatio
Kävijämäärä: n. 3500 
Kunniavieraat: Greg Stafford on suunnitellut Pendragon-roolipelijärjestelmän, sekä ollut mukana suunnittelemassa RuneQuestia, Ghostbustersia, Prince Valiantia ja HeroQuestia. Hän on ollut myös perustamassa roolipeliyhtiö Chaosium & Issariesia. Lisäksi hän on suunnitellut lautapelejä kuten White Bear and Red Moon, Nomad Gods ja Elric. Bill Bridges on roolipelien tekijä ja fantasiakirjailija. Hän on tehnyt roolipelejä kuten Werewolf: The Apocalypse, Mage: The Ascension ja Promethean: The Created. Claus Raasted on tanskalainen roolipelien monitoimimies. Hän on pelauttanut pöytäroolipelejä ja larppeja nuorille ja lapsille. Lisäksi Raasted on kirjoittanut roolipeliaiheisia tietokirjoja ja esiintynyt tanskalaisessa tosi-tv-sarjassa, jossa nörttijoukosta tehtiin jalkapallojoukkue.

Con-paitaa komisti:

”Ropecon [’Roupcon’] : Eräänlainen nurjakierteisen massapsykoosin ja villiintyneiden puutarhakekkereiden välimuoto. Vaaravyöhyke rajoittuu pieneen espoolaiseen (ks. Tylsimmät paikat Altairista etelään) aika-avaruuden vääristymään (ks. Dipoli). Ropecon aktivoituu vuosittain kolmipäiväiseksi todellisuusrepeämäksi, jota on kuvattu määreillä ”massiivinen”, ”rehmaleinen” ja ”hauskempi kuin pussillinen kiukkuisia luminarkkeja”. Luonnonlaeille ja terveelle järjelle iloisesti virnuilevat ilmiöt tyypillisiä, mm. pikku-ukot, froteeviittaiset haltiat (ks. 174 tapaa käyttää lateksikorvia), vaarattomiksi pehmustetut lyömäaseet ja keskenään leikkivät mielikuvitusystävät.
Ropeconiin liftaavia kehotetaan varomaan kelluvia paradokseja (ks. Maukas kioskiruoka, Laadukas akateeminen keskustelu, Tyylikäs PVC-asu, Riittävä unensaanti).”

Kävijät muistelevat: 

”Ensimmäiseen Ropeconiin lähdettiin erään ystäväni kanssa melko lailla takki auki. Ei ollut mitään odotuksia, ja hyvin vähän muutenkaan mitään käsitystä, minne sitä oltiin edes lähdössä, mutta erään internet-porukan innoittamana siitä sitten rohkaistuttiin matkaan. Meille oli kerrottu, ettei Ropeconissa nukuta ja mietittiinkin ystävän kanssa alkuun, pystymmekö valvomaan koko viikonlopun. Silloin nuorempana kun se ei ollut ihan niin poissuljettu ajatus, kuin mitä se näin 15 vuotta myöhemmällä iällä on. Otettiin makuupussit kuitenkin varmuuden vuoksi mukaan, ja muistan että nukuttiin Dipolin yläkerrassa erään pienen huoneen metrin leveässä ovisyvennyksessä kahdestaan joitakin tunteja. En tiedä, oliko majoitustilojen ulkopuolella nukkuminen Dipolin sisätiloissa vielä tuolloin kiellettyä, myöhemmin kyllä oli. Ensimmäisessä Ropeconissa käytiin leikkimässä Dipolin kävyn kanssa yön pimeydessä melko ahkerasti, ja kuvamateriaalin perusteella ”Olet tässä”-kyltti tuli tutuksi jo ensimmäisestä conista lähtien. Sen verran lähtemättömän vaikutuksen Ropecon teki, että sovittiin ystäväni kanssa, että tänne tullaan ensi vuonna uudelleen. Ei päästy seuraavana vuonna kumpikaan, koska sukulaiset eivät voi ymmärtää, ettei häitä voi yksinkertaisesti laittaa samaan viikonloppuun Ropeconin kanssa, mutta sitä seuraavasta vuodesta lähtien ei ole yksikään Ropecon jäänyt välistä – kummaltakaan.”
– Nim. 15 vuotta myöhemmin

 

Kansikuva: Casimir Kuusela
Lähteet: Wikipedia, Ropecon intra, Ropecon.fi/2005