Ropeconin skenaariokisan pöytäpeliskenaariot ovat roolipelausta tiiviimmillään. Alle tunnissa pelinjohtajan täytyy omaksua muutaman sivun peliteksti ja pelauttaa se pelaajille, joita ei ole yleensä tavannut koskaan aikaisemmin. Tämä voi olla vaativaa kirjoittajalle, pelinjohtajalle, ja pelaajillekin. Lyhyessä ajassa pitää omaksua kokonainen pieni maailma ja uppoutua siihen. Parhaimmillaan kokemus on kuitenkin intensiivinen ja palkitseva, ja avaa sekä pelinjohtajalle että pelaajille uusia tapoja pelata.

Ropeconin skenaariokisa sai alkunsa vuonna 2009, ja nykyisen tunnin mittaisen muotonsa skenaariot saivat vuonna 2014. Kisaa tuolloin järjestänyt Arttu Hanska kertoo:

Tunnin skenaarioissa oli ajatuksena helppo lähestyttävyys ja käytettävyys niin pelaajille, pelinjohtajille kuin kirjoittajillekin. Tarkoitus oli tuottaa kevyitä, itsenäisiä pelejä harrastuksen esittelyyn. Tanskalaisessa Fastaval-roolipelitapahtumassa oli pelattu nopeasti valmisteltavia skenaarioita, jotka julkaistiin verkossa tapahtuman jälkeen. Tällaista kulttuuria halusimme tuoda Suomeenkin. Maalailtiin myös visioita, että kisan arvostusta saataisiin nostettua valtakunnalliselle tasolle vuosien kuluessa.

Tiukka skenaariomuoto ei ole lannistanut kirjoittajien kunnianhimoa, ja monet ovatkin määrätietoisesti ujuttaneet kisaan valtavirran roolipeleissä harvemmin nähtyjä teemoja. Viime vuoden kisan teemana oli klassikot. Toiseksi tulivat Maija Korhonen ja Jenni Kivikangas skenaariollaan Neljä lasta ja koira ja kerrassaan hieno vanha kunnon hauska pieni seikkailu. Tekijät kertovat suunnitteluprosessistaan:

Päättäessämme osallistua skenukisaan meillä ei ollut mielessä valmista ideaa, vaan aloitimme listaamalla klassikkoteoksia ja miettimällä, millaisen pelin niiden ympärille voisi rakentaa. Päädyimme lopulta viisikkoon kirjojen kaavamaisen ja yksinkertaisen rakenteen vuoksi. Myös hahmoja oli kisan tarpeisiin sopiva määrä. Tunnin peliaika on kovin lyhyt, joten ajattelimme, että pelin idea ja rakenne on syytä pitää yksinkertaisena. Valittuamme aiheen etsimme siihen sopivan mekaniikan. Harkitsimme konfliktinratkaisuun erilaisia ”klassisia” leikkejä tai pelejä, kuten lukuloruja, mutta nämä karsiutuivat lopulta pois, ja klassikkomekaniikaksi päätyivät satunnaiskohtaamistaulukot.

Peliä varten luettiin ja luetutettiin lähipiirillä aika läjä Viisikoita. Kaikki skenaarion hahmot, hahmojen kuvaukset ja juonenkäänteet ovat oikeastaan kirjoista lainattuja. Luku-urakan aikana kävi myös ilmi, että kirjoissa esiintyi paljon luokkasyrjintää, naisvihaa, transfobiaa ja muukalaispelkoa. Lukukokemus oli silmiä avaava. Yritimme lopulta tavoittaa pelissä sekä kirjojen viattomat lapsuuden seikkailutunnelmat että julman yhteiskunnallisen arvomaailman. Jälkikäteen on mietityttänyt, päätyikö peli vain toistamaan niitä asenteita, joita oli tarkoitus kritisoida. Ehkä skenu kumminkin kiteyttää jotain siitä hämmennyksestä, kun lapsuuden klassikko onkin jotakin muuta kuin mitä muisti.

Vuoden 2016 kilpailun teemana oli Kaaos ja järjestys. Kisan voitti Wille Ruotsalainen skenaariollaan Uudenkaupungin rauha käsissämme. Wille kertoo omasta suunnitteluprosessistaan:

Ajattelin ensin, että ookoo, rauhanneuvottelut. Seuraava ajatus oli, että mikä sota. Kävin läpi mielessä vaihtoehtoja ja halusin sellaisen, jossa neuvottelemassa on kummallakin puolella useampi henkilö. Sitten 1700-luvun ylilyönnit houkuttelivat ja päätin katsastaa läpi näitä 1700-luvun sotia. Ja aloitin tietty Suomesta, kun se on lähinnä. Uudenkaupungin rauha tarjosi sikäli kiinnostavan asetelman, että yllättävän pienellä tutkimuksella löytyi neljän neuvottelijan nimet. Pian olin koukussa aiheeseen.

Mekaniikka lähti siitä, että mietin ensin, että mitä näillä nopilla voitaisiin tehdä niin, että järjestys korostuu. Tai kaaos. Sitten muistui, että ihan alussa kaikki pelaajat (ainakin meidän teiniporukassa) pinosivat noppasettiä torniksi. Ja kun se torni kaatuu niin helposti, niin oli mekaniikka ja asetelma kasassa. Tämän jälkeen selvitin noiden muiden henkilöiden historiaa, kirjoitin vähän taustaa ja lähdin hienosäätämään tuota mekaniikaa.

Käytännössä tämä oli sikäli hauska työ, että olin ennakoinut tuon kilpailun teeman ennen kuin kilpailu julkistettiin ja mulla oli kuulakynällä ruutuvihkoon tehdyt pohjat valmiina siinä vaiheessa kun kilpailu avautui. Pääsin heti pelauttamaan skenaariota roolipelikerhossa. Kun kahden porukan kanssa toimi, niin totesin, että eiköhän tämä ole tässä.

Tämän vuoden skenaariokilpailun teemana on Elämä ja yhteisö. Sivujen maksimimäärä on tiivistetty pelinjohtajien työn helpottamiseksi viiteen, ja tällä kertaa tuomaristo on yksin vastuussa voittajan valinnasta. Ei ole epäilystä, etteikö kilpailu tänäkin vuonna tuottaisi uusia pelihelmiä. Kirjoitatko sinä yhden niistä?

Skenaariokilpailu etsii niin kirjoittajia, tuomareita kuin pelinjohtajiakin. Katso lisätiedot tapahtuman verkkosivulta tai laita viestiä osoitteeseen skenaariokilpailu@ropecon.fi.

Aikaisempien Ropeconien skenaariot löydät Ropeconin sivuilta sekä Roolipelikirjastosta.

Tervetuloa kisaamaan!

Eero Laine, skenaariokilpailu 2018