Kuten muutkin yleisötapahtumat, joissa samanmieliset pääsevät toistensa seuraan oman heimonsa ympäröimänä, Ropecon on toiminut estradina myös romantiikalle. Peliharrastuksen parista saattaa löytää paitsi elinikäisiä ystävyyksiä, myös parisuhteen. Ja olivat tunteet sitten roihahtaneet Conissa tai muualla, oman murmelinsa kanssa on suloista vaellella Messukeskuksen valoisissa halleissa. Tässä haastattelussa kerromme erään kihlaparin tarinan.
Anniina ja Aleksi kihlautuivat viimeisessä Dipolissa järjestetyssä Ropeconissa, vuonna 2015. Aleksi kertoo, että päätös Ropeconissa kihlautumisesta oli hänen: kosinta oli perinteinen ”polvistuminen ja tuletko vaimokseni” -suoritus ja tuli Anniinalle yllätyksenä. Hän halusi kosia Anniinaa paikassa, joka oli molemmille tärkeä ja merkityksellinen. Ropecon on parille oma maailmansa ja yhteisönsä, johon molemmat kokevat kuuluvansa, ja jossa he tuntevat olonsa kotoisaksi. Aleksi harkitsi paikaksi myös Suomenlinnaa, joka sekin on parille rakas ympäristö. Kun kuitenkin tuli tietoon, että Ropecon järjestettäisiin Dipolissa toistaiseksi viimeistä kertaa, päätös kiteytyi. Molemmat ovat pitäneet Dipolista tapahtumapaikkana, ja myös ensimmäinen yhteinen Ropecon koettiin siellä. Lokaatiosta riippumatta Ropecon on sekä Anniinalle että Aleksille vuoden tärkeimpiä tapahtumia; he odottavat sitä innolla joka vuosi ja aloittavat sekä asujen että pelihahmojen valmistelut jo viimeistään keväällä, usein jo heti edellisestä Conista päästyä.
Aleksi oli kaavaillut kosintahetkeä perjantai-illalle, mutta koska hän oli toivonut, että ratkaisevaa hetkeä todistamassa olisi myös pariskunnan ystäviä, suunnitelma muutti muotoaan. Parasta olisi kosia valoisaan aikaan, mutta näistä aikeista tietämättömät ystävät painuivatkin heti perjantain aluksi ymmärrettävästi seuraamaan mielenkiintoista luento-ohjelmaa. Ei hätä tämän näköinen: Kosinnalle löytyi hyvä tilaisuus lauantailta, kun ystävät ottivat kuvia Anniinan ja Aleksin asuista Dipolin ulkopuolella olevalla nurmialueella, joka on aikojen saatossa saanut toimia merkillepantavien tapahtumien lavasteina niin ingame kuin myös offgame. Ystävien napsiessa yhteiskuvia tilanne oli täydellinen Aleksin vaivihkaa polvistua ja ojentaa Anniinalle kosintaa varten askarreltu aarrearkku, jossa oli sormuksen lisäksi setti sormuksen punaisen kiven väriin yhteensopivia noppia ja lasisia pelimerkkejä. Kallisarvoinen kysymys esitettiin ja kosinta tuli sopivasti myös ikuistettua valokuvin. Anniinan mukaan kosinnan ajankohta ja -paikka olivat aivan täydelliset ottaen huomioon parin yhteiset harrastukset ja kiinnostuksenkohteet. Kosinta viimeisessä Dipoli-Ropeconissa oli nörttiromantiikan huipentuma, jonka jälkeen Anniina kertoo eläneensä pari kuukautta suorastaan pää pilvissä. Peliharrastus näkyi erityisesti kosinnan rekvisiitassa sekä Anniinan tekemissä steampunk-tyylisissä vaatteissa, jotka parilla oli tuona vuonna päällään.
Kuvan kosintahetkestä otti Elisa Simonen.
Peliharrastus näkyy myös Anniinan ja Aleksin parisuhteessa. He harrastavat pelejä sekä yhdessä että erikseen: Aleksi enemmän pöytäroolipelejä ja Anniina videopelejä. Yhdessä pari pelaa mm. lauta-, video- ja korttipelejä. Peleihin liittyviä asioita ujuttautuu lähes huomaamatta arkeen, ja arjesta puolestaan peleihin. Esimerkiksi rakkaat kissalemmikit on nimetty peliharrastuksen inspiroimina. Salvia juontaa juurensa Aleksin Pathfinder Society-druidihahmon samannimiseen tiikeriin. Misteli puolestaan nimettiin Anniinan roolipelihahmon käyttämän loitsukomponentin mukaan. Anniina taustoittaa nimiä vielä lisää: molempiin nimiin liittyy historiallista mystiikkaa ja uskomuksia; salviaa käytetään pahojen henkien häätämiseen. Misteliä kutsutaan druidin yrtiksi ja se liittyy myös norjalaiseen mytologiaan. Misteliä on lisäksi käytetty suojaamaan pahoilta hengiltä ripustamalla sen oksia seinille. Anniinan ja Aleksin keskustelut sivuavat usein peli- ja pelihahmoideoita eikä elokuviakaan voi katsoa yhdessä ilman, että tulee pohdittua, mitä hahmoluokkaa kukin hahmo edustaa. Myös yhteistä kotia on sisustettu peliteemaisilla tauluilla ja koriste-esineillä.
The Elder Scrolls-pelisarjasta tutun Hermaeus Moran patsas, joka on yksi Anniinan rakkaimmista esineistä.
Anniina kertoo oman peliharrastuksensa alkaneen aikuisiällä. Hänen tavatessaan Aleksin pelaaminen koostui enimmäkseen videopeleistä, ja kiinnostus tulevaan puolisoon heräsi osittain siksi, että tämä mainitsi pelaavansa pöytäroolipelejä, sekä laajan fantasiapelitietämyksen takia. Anniina kehuu oppineensa Aleksilta valtavan paljon peleistä ja pelaamisesta ja pääseensä syventämään omaa peliharrastustaan puolison tukemana. Aleksi aloitti pelaamisen jo pienenä. Vanhempien töiden takia kotona oli aina ollut tietokoneita, ja niissä toki hyvä valikoima pelejä. Ala-astevuosina kaverien luona saattoi kokeilla niitä pelejä, joita itsellä ei ollut. Aleksi summaa kasvaneensa oikeastaan tietokonepelien parissa. Yläasteella kiinnostus heräsi keräilykorttipeleihin ja sitä kautta pöytäroolipeleihin, jotka veivät mukanaan. Pöytäroolipelikokemusta onkin jo yli 17 vuoden ajalta eikä loppua näy. Konsolipelit eivät vielä lapsena sytyttäneet (vaikka naapurin kaverilla ja nuorisotalolla niitä olikin), ja mielenkiinto niitä kohtaan syntyi vasta, kun Aleksi tapasi Anniinan. Vielä senkin jälkeen PC:t olivat pitkään hänen mielestään pelikoneiden kiistatonta aatelia, kunnes Anniina sai miehensä pään käännettyä; nykyään konsolipelaaminen saattaa jopa viedä voiton tietokoneista.
Pelejen suhteen kihlaparia yhdistää erityisesti The Elder Scrolls V: Skyrim, joka oli molempien lempipeli jo ennen kuin he tapasivat toisensa, ja on sitä edelleen. Sen lisäksi erityisen tärkeitä ovat Magic: the Gathering, Dungeons & Dragons, Pathfinder (ja Pathfinder Society), Assassin’s Creed, Resistance -pelisarja, Battlelore -lautapeli, World of Warcraft, Peter Jackson’s Zombie Dice, Heitä Sikaa, Sid Meier’s Civilization, Diablo 2 (ja Lord of Destruction), Diablo 3 ja Pathfinder: Kingmaker. Lisäksi monet parisuhdekiistat on kuulemma setvitty Kimblen äärellä. (Kunnioitettavaa yhteenkuuluvuutta – monia muita pareja Kimble pikemminkin erottaa kuin yhdistää, toim. huom.)
Peliharrastuksen merkityksestä kysyttäessä Aleksi kertoo pelien vaikuttaneen elämäänsä ja kiinnostuksen kohteisiinsa paljonkin. Pelit ovat lisänneet entisestään hänen mielenkiintoaan luontoon ja historiaan, ja erityisesti näin on tehnyt Assassin’s Creed -pelisarja. Kolmesta sisaruksesta vanhimpana Aleksi arvelee, että hänellä on ollut aina eräänlainen suojeluvietti nuorempia sisaruksia kohtaan, mikä näkyy esimerkiksi pelien hahmovalinnoissa. Hän sanoo taipumuksekseen pelata ns. etulinjan hahmoja, niin pöytä- kuin videoroolipeleissäkin, voidakseen niillä suojella muita hahmoja. Toisaalta asiaan saattavat vaikuttaa Aleksin opinnot turvallisuusalalla, jonne hän on myös työllistynyt. Anniina arvioi omassa peliharrastuksessaan merkityksellisimmäksi eräänlaisen eskapismin, joka lienee tuttua monille muillekin pelaaljille. Pelien avulla on mahdollista kokea erilaisia maailmoja ja pääsee kokeilemaan itselle epätyypillisiä rooleja, joihin ei lähtisi oikeassa elämässä. Anniina kokee tämän olevan rikastuttava tekijä elämässä ja lisäksi henkisesti vapauttavaa. Peliharrastus voikin olla tärkeä vastapaino joskus kuormittavalle arjelle. Anniina ja Aleksi kertovat yhteisen peliharrastamisen muuttuneen vuosien varrella siten, että mielenkiinto joihinkin peleihin on laantunut, kun toisia on tullut tilalle. Pelaamisen määrä on kuitenkin säilynyt ajan myötä ennallaan.
Kihlaparin tulevissa häissä peli- ja fantasiateema tulee näkymään yksityiskohdissa ja viittauksina eri peleihin. Esimerkiksi Aleksin hääasu on fantasiatyylinen nahkapanssari, jota koristaa myös oikean viikinkimiekan museoreplika. Lisäksi aihe tulee näkyville ja kuuluville muun muassa musiikkivalinnoissa, koristeluissa ja ruoassa. Häitä vietetään ensi vuoden keväällä.
Aleksin viikinkityylinen miekka.
Ropeconissa käynti jatkuu tietysti tulevaisuudessakin. Viime Conista pariskunnalle jäi erityisesti mieleen showpaininäytös: epäilevästä ennakkoasenteesta huolimatta heidän oli myönnettävä, että ohjelmanumerona se oli viihdyttävä. Myös lautapelilainaamo, johon Anniina ja Aleksi tutustuivat ensimmäistä kertaa, teki hyvän vaikutuksen. Runsas puheohjelmatarjonta houkutteli kuuntelemaan aiempaa useampia esitelmiä ja paneeleita. Tämän vuoden Conissa he odottavat mielenkiinnolla, millä kaikilla tavoilla heitä molempia kiinnostava mytologiateema näkyy ohjelmatarjonnassa ja yleisesti koko tapahtumassa. Lisäksi he toivovat pääsevänsä pitkästä aikaa pelaamaan Pathfinder Societya, joka on jäänyt usean vuoden mittaiselle tauolle. Myös ensimmäistä kertaa järjestettävä Taidekuja herättää uteliaisuutta.
Aiemman hää- ja kihla-aiheisen blogimerkinnän löydät täältä: https://blog.ropecon.fi/norttihaat-harrastuksen-arkea-ja-juhlaa/