“Me ollaan tällainen monenkirjava porukka. Eri ikäisiä, eri taustoista tulevia, erilaisista jutuista kiinnostuneita ja erilaisia hommia tekeviä. Ja joo, on myös eri sukupuolia ja seksuaalisia suuntauksia ja tapoja ilmaista niitä. Ja se on meidän mielestä hyvä asia – meillä kaikki saa olla mitä ovat eikä ketään ihmetellä tai kiusata.”

Tuon viestin olisin halunnut kuulla silloin, kun tulin ensimmäiseen Ropeconiini kävijäksi yli 20 vuotta sitten, ja sen olisi voinut toistaa silloin, kun siirryin kävijästä tapahtuman tekijäksi. Inklusiivisuus ja erilaisuuden hyväksyminen ovat aina olleet osa Ropeconin eetosta ja perusluonnetta, mutta tämä viesti ansaitsee tulla sanotuksi selkeästi ääneen useammin. Joten sanon sen vielä kerran: Ropeconin tekijät ja kävijät ovat moninainen joukko ja tapahtuman halutaan olevan paikka, jossa harrastajat voivat kokoontua hyväksyvässä ja syrjimättömässä ilmapiirissä.

Ropecon onnistui tänä vuonna siirtämään tapahtuman hyvän hengen ja tunnelman Messukeskuksen käytäviltä Discordiin ja muille digitaalisille alustoille. Pieneltä kuulostava asia oli itse asiassa paljon suunnittelua ja uusien haasteiden ratkaisua vaatinut prosessi, jossa onnistuimme. Samalla tavalla Ropeconin kehittäminen entistäkin turvallisemmaksi ja erilaiset ihmiset vieläkin paremmin huomioivaksi on haaste, joka on mahdollista voittaa. Ropeconin esteettömyyttä ja saavutettavuutta on kehitetty viime vuosina paljon ja kehitystyö jatkuu edelleen.

Saavutettavuuden yksi osa-alue on sosiaalinen saavutettavuus, eli osallistumisen mahdollistavat asenteet ja ilmapiiri. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että me Ropecon-yhteisön jäsenet suhtaudumme hyväksyvästi ja myönteisesti toisiimme ja mahdollistamme yhdenvertaisen ja turvallisen osallistumisen tapahtumaan niin tekijöinä kuin kävijöinä. Larppien maailmassa todettiin aikoinaan, että nälkäinen, väsynyt ja paleleva larppaaja ei pysty keskittymään kunnolla peliin eikä nauttimaan siitä, saati tuottamaan hyvää peliä itselleen tai toisille pelaajille. Samalla tavalla ihminen, joka pelkää ulos suljetuksi tulemista tai joutuu jännittämään sitä, tuleeko hän hyväksytyksi vaikka olisi ei-hetero tai ei-cis, ei voi välttämättä osallistua Ropeconiin yhtä täysillä kuin tahtoisi tai keskittyä vain tapahtumasta nauttimiseen. Jokainen yhteisön jäsen voi edistää sosiaalista saavutettavuutta omalla toiminnallaan ja luoda turvallista ilmapiiriä tapahtumaan ja koko harrastukseen.

Helsinki Pride on Suomen suurin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tapahtuma. Vaikka Priden tunnetuinta tapahtumaa, yhteistä suurta marssia ja puistojuhlaa ei voida pitää tänä vuonna turvallisuussyistä, on monia muita tapoja osallistua Pride-viikon juhlallisuuksiin. Pride-kulkue on tänä vuonna virtuaalinen ja siihen voi osallistua vaikka kotisohvalta käsin. Osallistumisohjeet löytyvät täältä. Koko Pride-ohjelmisto on listattu täällä.

Viime vuonna Ropecon marssi Pride-kulkueessa yhdessä Nörttitytöt ry:n kanssa. Nörttitytöt marssivat myös tänä vuonna virtuaalisesti 12.9.. Nörttitytöt järjestävät myös Pride-lautapeli-illan Boardgame Arenassa 11.9..

Sokerina pohjalla Pride-viikon menotärpeistä on Vili von Nissisen ja Nina Mutikin larppia, teatteria ja muita taidemuotoja yhdistelevä teos Finding Tom – Tomia etsimässä. Mutik ja von Nissinen ovat paitsi taiteilijoita, myös pitkäaikaisia larppaajia. Nina Mutikin kädenjäljen on voinut nähdä Ropeconin 2011 kävijä- ja staffipaidoissa ja von Nissinen muistetaan paitsi omaa nimeään kantaneesta talk show -ohjelmasta Ropeconissa, myös Debÿtante Möshpit -larpista osana Kimera-taidekollektiivia. Finding Tomin toteutuskerrat saattavat olla tämän blogin julkaisun aikaan jo auttamatta loppuunmyytyjä, mutta teokseen ja tekijöihin kannattaa ehdottomasti tutustua täällä.

Ropecon toivottaa hyvää Pride-viikkoa! Ja sanotaanpa se asia vielä kerran: Ropecon on monimuotoinen joukko harrastajia. Teemme töitä sen eteen, että jokainen yhteisön jäsen tulee kohdatuksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.

Emi Maeda
Puheenjohtaja, Ropecon ry
Ropecon ry:n hallitus