Toista vuotta häirintäyhdyshenkilöinä työskentelevien Mari Mailan ja Eino Partasen tavoitteena on tehdä Ropeconista vielä turvallisempi ja viihtyisämpi kaikille.
– Ropecon on, tai ainakin sen pitäisi olla, kuin ison perheen yhteinen tapahtuma. Monella meistä on vuosikymmenten takaa kokemuksia siitä, miten omaa roolipeliharrastusta on väheksytty tai sitä ei ole ymmärretty, Eino toteaa. Hän on arkiammatiltaan psykologi ja aivotutkija. Hänellä on takanaan 15 vuotta hommia Ropeconin eri osa-alueilla.
– Ropeconin on tarkoitus olla turvallinen tapahtuma, johon kuka tahansa uskaltaa tulla, Mari täydentää. Hänellä on arkityössään pitkä kokemus asiakaspalvelusta, ja hän on toiminut myös työsuojeluvaltuutettuna. Aiemmin häntä veti Coniin tanssi, nyttemmin larpit ja lautapelit.
Mitä häirintäyhdyshenkilö tekee?
Ennen Ropeconia häirintäyhdyshenkilöt tekevät ennaltaehkäisevää suunnittelu- ja valmistelutyötä, kuten ottavat kantaa erilaisiin ohjeistuksiin ja käyvät läpi aikaisempia häirintätapauksia. He myös miettivät, miten erilaiset tilat olisivat mahdollisimman avoimia kaikille kävijöille. Tapahtuman aikana kummatkin ovat puhelimen päässä valmiina.
– Meihin voi ottaa yhteyttä myös Conin jälkeen, jos jokin asia jäi vaivaamaan, Mari muistuttaa.
Vaikka samanmielisten yhteisön toivoisi olevan jäsenilleen mahdollisimman turvallinen, Ropeconissakin käyttäydytään häiritsevästi: häirintätapauksia on vuosittain muutamia.
– Järjestyksenvalvojat hoitavat järjestyksenpidon ja häirintäyhdyshenkilö hoitaa jälkipyykin, eli käy läpi tilannetta, tarvittaessa antaa keskusteluapua ja pyrkii myöskin ohjaamaan mahdollisia kävijöitä häiritseviä ihmisiä ymmärtämään miksi heidän käytöksensä ei ole sopivaa – eli ikään kuin tekee tarvittaessa mini-intervention, Eino kuvailee.
Hyvä häirintäyhdyshenkilö on Marin ja Einon mukaan yhteistyökykyinen, luotettava ja empaattinen. Myös tilannetaju on tärkeää käytännön ongelmia ratkoessa.
– Pitää osata antaa häiritylle mahdollisuus päästä kunniallisesti pois häirintätilanteesta ja sen jälkeen tukea häirittyä sillä tavalla, jolla hän haluaa tulla tuetuksi, Mari kertoo.
Riskipaikat kannattaa tunnistaa
Häirinnältä ei voi suurissa tapahtumissa Marin ja Einon mukaan kokonaan välttyä. Vaikka kumpikaan ei ole erityisen huolissaan suomalaisen peliskenen turvallisuudesta, on hyvä olla hereillä.
– Oma huoleni on osin se, että emme välttämättä tunnista riskejä tai ajattelemme, että omassa, osin hyvin sisäänpäinkääntyneessä skenessämme ei ole riskejä. Yllättäen sitten nämä riskit saattavat toteutua, Eino pohtii.
Marin mukaan vaikeinta on ehdottomasti ennakoimattomuus, sillä häirintätilanteita voi tulla eteen missä ja milloin vain.
– Tähän mennessä haastavinta omalla kohdallani on ollut se, että ihmisillä on hyvin eri käsitys siitä, mikä on ok. Ihmiskehon rakenne ja se, miten muista ihmisistä tai eri viiteryhmistä saa puhua, ovat yleisiä aihepiirejä niissä keskusteluissa tai kommenteissa, joista saamme häirintäilmoituksia. Yleensä häiritsijällä ei ole ollut tarkoitus häiritä, vaan esimerkiksi olla hauska.
Varsinaisten häirintätapausten selvittämisen lisäksi häirintäyhdyshenkilöt kuulevat herkällä korvalla kävijöiden tarpeita ja ajatuksia.
– On tärkeää kuunnella ihmisiä ja tehdä näkyväksi rakenteita, jotka eivät tee tapahtumasta miellyttävää tai turvallista kaikille kävijöille. Näitä voi joskus muuttaa yksinkertaisin keinoin. Jos esimerkiksi sukupuoltaan korjaava kokee sukupuolitetut vessat epämukaviksi, on järkevä ratkaisu tuoda tapahtumaan unisex-vessoja, Eino kertoo.
Tänä vuonna Mari ja Eino ovat myös suunnitelleet kyselyn, jossa selvitetään kävijöiden ajatuksia Conin viihtyisyydestä ja turvallisuudesta.
Turvallisuus on kaikkien asia
Turvallisen tilan luominen ei onneksi ole pelkästään häirintäyhdyshenkilöiden hommaa – kaikki Ropeconin kävijät ovat siinä mukana. Eino nostaa esiin kuuntelemisen ja oman aseman tunnistamisen:
– Kuuntele ja seuraa muita, ole huomaavainen! Jos huomaat, että joku on vaivaantunut seurassasi, pyydä anteeksi ja siirry toisaalle. Pyydä lupaa ja kunnioita toisia. Muista myös oma valta-asemasi: jos olet ison nimen omaava Con-konkari, ihmisten on vaikeampaa sanoa ei tai kertoa, että he eivät tunne oloaan mukavaksi.
Mari muistuttaa puuttumisen tärkeydestä: epäilyttävän oloiseen tilanteeseen voi, ja kannattaa, mennä väliin.
– Häiritylle kannattaa myös mainita häirintäyhdyshenkilöistä. Lisätietoa saa esimerkiksi vartijoilta tai infosta. Arkaluonteiset ja suuria tunteita aiheuttavat keskustelunaiheet, kuten seksuaalivähemmistöjen oikeudet, väkivaltaiset pelit yms., kannattaa käsitellä niin ettei sivullisten tarvitse kuulla.
Eino ja Mari rohkaisevat ottamaan heihin yhteyttä aina tarvittaessa, mielellään jo ennen kuin häirintää on tapahtunut tai turvattomuuden tunne päässyt syntymään.
– Hoidamme käytännön epämiellyttäviä tilanteita ensi sijassa tapahtuman aikana, ja meitä kiinnostaa myös kaikki muu. esimerkiksi rakenteet tai tavat, jotka tekevät Conista turvattoman tai epämukavan, Eino kertoo.
– Olemme paikalla kävijöitä varten!
Turvallisen tilan luomisen voi aloittaa vaikka heti: Ropeconin turvallisuus- ja viihtyvyyskysely löytyy täältä. Sen tulosten pohjalta tapahtumasta voidaan tehdä entistäkin parempi.
Häirintäyhdyshenkilöt Eino Partanen (vasemmalla) ja Mari Maila (oikealla). Kuva: Mari Maila.
Katso myös Ropeconin häirinnänvastainen linjaus »
Niina Niskanen