Roolipelien maailmaan liittyy myös historian elävöittäminen, sekä erilaiset historiasta kumpuavat taistelu- ja urheilulajit. Yksi tällaisista on ratsastusjousiammunta. Ropenomicon haastatteli ratsastusjousiammuntaa harrastavaa Sonja Honkalaa lajista sekä hänen matkastaan Iraniin, ratsastusjousiammuntavalmennuskurssille.

Historian havinaa ja hevosasetaitoja

Muutama vuosi sitten Sonja Honkala pohti Jyväskylään muuttamisen jälkeen mahdollisuuksia aloittaa jokin uusi harrastus. Hän halusi aloittaa uudelleen lapsuudesta tutun ratsastuksen, mutta oli kiinnostunut myös jousiammunnasta. Sonjalle vinkattiin Jyväskylän historiallisen miekkailun seurasta (JHMS), jossa voi harrastaa historiallisen miekkailun ja jousiammunnan lisäksi myös ratsastusjousiammuntaa ja muita hevosasetaitoja.

“Innostuin tietysti asiasta saman tien, sillä jousiammunnan ja hevosten yhdistäminen kuulosti ihan älyttömän hienolta!” Sonja kertoo. “Otin yhteyttä seuraan ja kuulin, että heillä tehdään enemmän ratsumiekkailua, mutta myös jousiammuntaa hevosen selästä on mahdollista kokeilla. Ratsumiekkailukurssille menoa varten piti suorittaa ensin pitkämiekkailun alkeiskurssi. En tiennyt olisiko se minun juttuni, mutta harkitsin asiaa ja kävin Tervarinteen tallilla tutustumassa lajiin. Menin paikalle vain katsojaksi, mutta jotenkin kummasti löysin itseni myös hevosen selästä synteettinen harjoitusmiekka kädessäni.”

Ratsastusjousiammuntaa Tervarinteen tallilla. Kuva: Tuuli Salmi.

Samoihin aikoihin Sonja innostui myös viikinkiajan historianelävöittämisestä, ja kokeili muita lajeja, kuten pitkämiekkailua, kunnes hän löysi netistä suomalaisen harrastajan, Anna Minkkisen järjestämän ratsastusjousiammuntakurssin, ja aiempi harrastusten puute muuttui suorastaan runsaudenpulaksi. “Ilmottauduin heti, ja tunsin että löysin lajini. Yhtäkkiä minulla oli harrastuksia enemmän kuin aikaa ja varaa!” Sonja naurahtaa.

Ratsastusjousiammunnassa ammutaan jousella laukkaavan hevosen selästä kiinteisiin maaleihin. Kehonhallinnalla ja ampumisnopeudella on lajissa erityisen suuri merkitys ja tekniikat ovat hieman erilaisia kuin rata-ammunnassa, jotta hevosen selästä voi ampua niin eteen, taakse kuin sivullekin. Hevosen selästä ammuttaessa myös käytetään välineitä, jotka soveltuvat siihen paremmin kuin vain maasta ampumiseen. Esimerkiksi nuoliviinessä on jokaiselle nuolelle erillinen osio, jotta kovassa vauhdissa nuolen löytää helpommin. Jousi puolestaan on perinteinen, lyhyt ratsastusjousi, jossa ei saa olla nuolihyllyä, tähtäimiä tai muita lisäosia, joita modernissa jousiammunnassa käytetään.

Ratsastusjousiammunnassa käytetään nuoliviintä, jossa jokaiselle nuolelle on oma paikkansa. Kuva: Tuuli Salmi.

Harrastusta aloittaessa harjoitellaan ensin erikseen maasta jousella ampumista ja ratsastamista, jos niistä ei ole ennestään kokemusta. Hevosen selässä ampuminen aloitetaan ensin hitaammista askellajeista tai paikoiltaan, jonka jälkeen taitojen kehittyessä siirrytään kovempaan vauhtiin. Maaliin osumiseen vaikuttaa jousiammuntatekniikka, jossa kummankin käden tulee toimia yhteistyössä, ja oikean asennon oppiminen vaatii useita toistoja ja lihasmuistin harjoitusta. Maaliin osumisen kannalta tärkeää on myös se miten nopeasti nuolen saa viinestä jousen jänteelle, sekä luonnollisesti hevosen kanssa toimiminen ja satulassa istuminen oikeassa asennossa. Lisäksi on opittava juuri oikea laukaisuhetki, jotta nuoli ei viiletä maalin ohi. Mitä nopeampi hevonen on, sitä vaikeampaa on osua maaliin. “Kun tämän kaiken tietää, ymmärtää varmasti sen miksi maailman huiputkaan eivät aina osu. Se toisaalta tekee lajista erityisen jännittävää seurattavaa!” Sonja hymyilee.

Laji kunnioittaa perinteitä ja arvostaa pitkää historiaansa. Tämä näkyy esimerkiksi niin, että kilpailuissa kannustetaan pukeutumaan perinteiseen asuun. “Suomessa tämän huomaa esimerkiksi harrastajien persialaisvaikutteisissa vaatteissa, mikä juontaa juurensa arvatenkin tiiviiseen Iranin kontaktiin ja valmennuksiin siellä. Iranissa käydessäni sain lainata persialaista kaftaania, jonka yhdistin villaiseen ratsastushameeseen. Olen suunnitellut tekeväni tuleviin kisoihin viikinkityylisen asun, sillä vaikka Suomessa ei ratsastusjousiammunnan pitkiä perinteitä olekaan, voin näyttää oman maani historiaa tällä tavalla”, Sonja kertoo.

Rakasta harrastusta jaksaa vaikka räntää sataisi. Kuva: Bea Wilén.

Ratsastusjousiammunnan harrastajamäärä kasvaa jatkuvasti, vaikka laji onkin vielä nuori Suomessa. Suomen Ratsastusjousiampujain Liitto on perustettu vuonna 2010 ja harrastajia on arviolta noin kaksisataa. Myös kilpailuja järjestetään, suurimpina jokavuotiset SM-kilpailut, joihin myös Sonja on tänä vuonna ilmoittautunut.

Lajilla on pitkät perinteet Aasian maissa, jossa ratsastusjousiammulla on pitkä historia. Myös Itä-Euroopassa lajia on tehty pidempään kuin Pohjoismaissa. Kilpailuja järjestetäänkin enemmän ulkomailla. “Tällä hetkellä laji on kehittynyt täällä meillä jo siihen pisteeseen, että Euroopan GP-kisoihin ja MM-kisoihin saadaan helposti joukkueet täyteen, ja halukkaita jää ylikin”, Sonja selventää. SM-kisojen lisäksi Sonja suuntaa tänä vuonna myös Etelä-Koreassa pidettäviin MM-kisoihin muun Suomen joukkueen kanssa.

Unelmamatka Iraniin

Kesällä 2018 Sonja pääsi toteuttamaan yhden ratsastusjousiammuntaan liittyvistä haaveistaan ja vieraili Iranissa opettelemassa lajia paikallisen opettajan ja kaksinkertaisen maailmanmestarin, Ali Ghoorchianin opissa. Myös muita suomalaisia on käynyt Iranissa valmentautumassa, ja Ghoorchian on opettanut myös Suomessa useilla kursseilla, joihin Sonja oli jo aiemmin osallistunut. “Haaveilin pääseväni Iraniin treenaamaan, mutta en uskonut sen toteutuvan lähitulevaisuudessa”, hän kertoo.

Sitten Sonja huomasi Facebookissa ilmoituksen, että Ali Ghoorchian oli varannut aikaa kalenteristaan nimenomaan suomalaisille pienryhmille ja yksittäisille treenaajille. “Olin juuri suunnitellut lähteväni loikoilulomalle jonnekin lämpimään, ja olin varannut lomapäiviä hiihtoloman tienoille. Hetken asiaa mietittyäni suunnitelma aurinkolomasta vaihtui ratsastusjousiammuntavalmennukseen Persian vuoristossa. Ajattelin, että kun minulla on kerran mahdollisuus lähteä, niin miksi ihmeessä en lähtisi! Siispä meitä lähti kolme nuorta naista kahdeksan päivän treenileirille Iraniin Alborz-vuoriston kupeeseen”, Sonja myhäilee. Elämys oli hänestä ehdottomasti rantalomasta luopumisen arvoinen.

“On vaikea sanoa, mikä reissussa oli parasta, koska kokemus oli kaiken kaikkiaan niin mahtava. En ole koskaan ennen ratsastanut niin upeissa maisemissa kuin Alborz-vuorilla. Lisäksi Ali on hyvä opettaja, vieraanvarainen isäntä ja kiinnostava persoona. Suosittelen ehdottomasti Iraniin lähtemistä muillekin, sillä kokemus oli unohtumaton.”

Ratsastusjousiammunnassa on kuitenkin haasteensa, eikä laji päästä helpolla. “Haastavinta itselleni oli päästää irti kontrollista ja jännityksestä hevosten kanssa. Hevoset menivät ratsastusjousiammuntaradalla todella kovaa, ja koska en ole ikinä ollut mikään hurjapäinen ratsastaja, alkuun vauhti jännitti aika paljon. Lisäksi harjoittelimme tasapainoa ja totuttelimme hevosiin ratsastamalla jyrkkiäkin nousuja ja laskuja vuorilla, mikä vaati paljon luottamusta hevoseen. Voitin pelkoni useammin kuin kerran, ja olen todella iloinen kaikesta kokemastani Iranissa.”

Ratsastajat Alborz-vuoren maisemissa. Kuvat: Ali Ghoorchian, Uine Kailamäki ja Enni Pyykönen.

Matkakohteena myös Iran herätti jännitystä ja kysymyksiä sekä Sonjassa itsessään, että lähipiirissä. “Lähestulkoon kaikille, joille mainitsin lähteväni Iraniin treenaamaan, ensimmäinen kysymys oli, että onko se turvallista. Itsekin toki mietin paljon turvallisuuteen liittyviä asioita, sillä yleensä Lähi-Idästä puhuttaessa ensimmäisenä tulee mieleen sota ja levottomuudet. Iran on kuitenkin jo melko pitkään ollut pääosin rauhallinen maa, toisin kuin sen naapurivaltiot. Toki ennen lähtöä tutkin tarkkaan Suomen suurlähetystön nettisivuja ja turvallisuusilmoituksia, ja pidin silmät auki reissussa ollessamme. Kaikki sujui kuitenkin rauhallisesti, eikä pelottavia tilanteita ollut missään vaiheessa. Ihmiset olivat ystävällisiä, kiinnostuneita ja vieraanvaraisia, vaikkei yhteistä kieltä olisi ollutkaan.”

Sonjan mukaan käytännön asioita helpotti se, että Iranissa on käynyt aiemmin muita suomalaisia harrastajia, ja Suomessa ratsastusjousiammuntaa opettava Anna Minkkinen antoi lähtijöille valmiin ohjepaketin, johon oli listattu kaikki tärkeimmät käytännön asiat reissuun lähtemisestä. “Viisumin hankimme lentokentältä Teheraniin saavuttuamme, eikä sen kanssa ollut mitään ongelmia. Toinen tärkeä asia oli matkavakuutus, jossa piti varmistaa, että se on voimassa Iranissa ja kyseistä lajia harrastaessa”, Sonja selventää.

Lajin kunnioittamiseen kuuluu myös perinteinen pukeutuminen, sekä hevosten koristelut. Kuvat: Ali Ghoorchian, Uine Kailamäki ja Enni Pyykönen.

Enemmän kuin harrastus

Sonjan aikomuksena on jatkaa harrastusta entistä tiiviimmin: “Olen harrastanut ratsastusjousiammuntaa pari vuotta, ja toistaiseksi epäsäännöllisesti. Jyväskylässä ei ole ollut aiemmin mahdollista harjoitella säännöllisesti, joten olen tyytynyt käymään kursseilla ja satunnaisissa treeneissä Etelä-Suomessa. Nyt olemme saaneet JHMS:n yhteistyötallille (Tervarinteen talli) koulutettua muutamia hevosia lajiin, ja aloittaneet harjoittelun muiden alueen harrastajien kanssa. Olen siis vielä melko alussa omalla taipaleellani, ja on paljon opittavaa! Huteja tottakai tulee, mutta osumisesta seuraa sitten aina huikea onnistumisen riemu”, Sonja sanoo.

“Tarkoituksenani on alkaa kilpailla tavoitteellisesti. Tämän kesän ensimmäiset SM-kisani ovat seuraava etappi, joita ennen täytyy harjoitella tosi paljon. Syksymmällä edessä ovat MM-kilpailut Etelä-Koreassa. Joukkueemme ei ole vielä kauhean kokenut, mutta lähdemme kisoihin oppimaan ja tekemään parhaamme! Ja ehdottomasti haluan lähteä uudestaan Iraniin!”

Sonjan vinkit uusille harrastajille

Mikäli kiinnostus uuteen harrastukseen heräsi, niin Suomen ratsastusjousiampujain liiton sivuilla on kartta, josta löytyy ratsastusjousiammuntaa mahdollistavia yhteistyötalleja, liiton jäsenseurat ja viralliset kouluttajat sekä vapaaehtoisia tuutoreita, jotka auttavat lajissa alkuun. “Itse olen ilmoittautunut tuutoriksi Keski-Suomen alueella, ja toimin myös seurani hallituksessa jousiammuntavastaavana. Meillä JHMS:sa on tavoitteena kehittää ratsastusjousiammuntatoimintaa eteenpäin, joten jos jousiammunnan kokeileminen joko maasta tai hevosen selästä kiinnostaa, ole toki yhteydessä!” Sonja kannustaa.

Sonja myös kehoittaa seuraamaan Facebookin kautta ratsastusjousiampujain liiton sivuja ja tulevia alkeiskursseja, joita järjestetään useita kertoja vuodessa. Lajia harrastaakseen ei välttämättä tarvitse olla omaa hevosta, vaan useimmiten kursseilla ja kilpailuissa on tarjolla vuokrahevosia. “Lisäksi ratsastusjousiammuntayhteisö on todella lämminhenkinen ja vastaanottavainen, joten kaikki ovat tervetulleita mukaan!” Sonja lisää.

Lisätietoja harrastuksesta:
Suomen ratsastusjousiampujain liitto
Jyväskylän historiallisen miekkailun seura ry (JHMS)
Tervarinteen Talli


Etsitkö itsellesi uutta harrastusta?

Ropecon 2018 -tapahtumassa voit tutustua myös moniin muihin taistelu- ja kamppailulajeihin!

Kaikki näytökset pidetään bofferialueella hallissa 3.

Lajinäytökset: Qi Xing Tang Lang Quan, Kobujutsu, Haedong Kumdo
pe klo 17.30–18.50

Esittelyssä Helsingissä opetettavaa perinteistä kungfua, pohjoista seitsemän tähden rukoilijasirkka -tyyliä, Qi Xing Tang Lang Quania. Näytöksen jälkeen halukkaat pääsevät kokeilemaan perustekniikoita.

Bo, sai, nunchaku, kama -pelin aselista vai japanilaisia käyttöesineitä? Kobujutsun lajinäytöksessä näet, miten näillä taistellaan! Tule, katso ja kysy!

Helsingin Haedong Kumdo esittelee korealaista miekkailua. Näytöksen jälkeen on mahdollista kokeilla lajia.

1600-luvun keihäsharjoitukset
pe klo 19.00–20.00

Kiinnostaako 30-vuotisen sodan historia ja historianelävöittäminen? Haluatko kokea miltä sotaan pakko-otetusta maalaisesta tuntui temppuilla viisimetrisen saarnikeihään kanssa käsittämättömien käskyjen tahtiin? Nyt on mahdollista tutustua 1600-luvun sotilaselävöittämiseen historianelävöitysryhmä GARSin aloittelijaystävällisissä keihäsäksiisissä. Äkseeraus on helppoa eikä vaadi normaalikuntoa kummempaa pohjaa ja tarjoamme välineet, eli pitkät keihäät.
Harjoituksiin mahtuu enintään 20 osallistujaa. Ilmoittautuminen infotiskillä.

Historiallisen miekkailun esittely
pe klo 20.00–21.00

Suomen Historiallisen Miekkailun Seura esittelee historiallista miekkailua eri aseilla. Esittelyssä on mukana 1300-luvun miekkailua pienen kupurakilven kanssa, 100-luvun italialaisia taistelutaitoja eri aseilla, 1500-luvun rapiirimiekkailua ja 1800-luvun sotilassapelia.

Harmaasusien terästaistelunäytös
la klo 11.00–11.45

Mitä on terästaistelu? Missä sitä käytetään ja mitä siihen vaaditaan? Harmaasudet ry esittelee historianelävöityksessä ja Harmaasusien live-roolipeleissä käytettyä terästaistelusysteemiä.

Terästaisteluharjoitukset
la klo 12.00–14.00

Oletko aina halunnut heiluttaa teräsmiekkaa tai kirvestä larpeissa tai muuten vaan? Harmaasusien terästaisteluharjoituksissa, tuttavallisemmin mättötreeneissä, perehdytään historiallisten teräsaseiden turvalliseen ja tehokkaaseen hallintaan. Ota mukaan liikunnalliset vaatteet. Osallistujamäärä maksimissaan 20. Ilmoittautuminen ennakkoon infotiskillä.


Sofia Paasikivi