OHJEET:

Vaikka fyysinen Ropecon peruuntui, maalauskisa järjestetään.

Maalauskilpailu tulee tänä vuonna tapahtumaan nettiäänestyksenä seuraavasti:

  1. Kukin voi osallistua yhdellä miniatyyrillä, jonka tulisi olla kooltaan maltillinen “suunnilleen primaris-marinen / stormcast eternaalin / ogren kokoinen”. Voi olla myös ratsastava ihminen yms. mutta edellämainitut ratsastamassa menee jo vähän turhan suuriksi. Figun tulisi mahtua 40 milliselle alustalle. Jos koko arveluttaa voit kysyä asiasta etukäteen.
  2. Osallistuminen tapahtuu lähettämällä yksi kuva sähköpostilla viimeistään keskiviikkona 22.7. osoitteeseen figupelit@ropecon.fi otsikossa tulee olla alussa tägi [maalauskisa2020], jotta työt saadaan suodatettua automaattisesti muun sähköpostin seasta.
  3. Kuvan sisältö on vapaa, se voi olla yksi kuva, tai koostua useammasta erillisestä kuvasta, mutta sen tulee olla yksi kuvatiedosto. Hyvä kuva itsestään selvästi parantaa asetelmia, joten siihen kannattaa panostaa. Kuvaan ei tule sisällyttää tunnistetietoja, vaan kuvapalvelussa jossa äänestys tapahtuu kuvat numeroidaan järjestäjän toimesta.
  4. Linkki kuviin julkaistaan yhdessä äänestyslinkin kanssa.
  5. Äänestys aukeaa etä-ropeconin alkaessa 24.7. ja se on auki sunnuntai-iltapäivään, jonka jälkeen äänet lasketaan ja voittajat julkistetaan. 
  6. Äänestys tapahtuu google-formsin kautta. Kukin saa äänestää kolmea suosikkiaan, jotka saavat pisteitä käänteisesti yhdestä kolmeen sijoituksen perusteella.
  7. Järjestävä taho pidättää oikeuden puuttua epäilyttävään äänestyskäyttäytymiseen valitsemallaan tavalla (jos siis esim. joku työ näyttää saavan satoja ääniä enemmän kuin muut yms.)

 

Figukilpailusta Ropeconissa 2019

Tässä vielä yhden edellisvuoden voittajan kertomus kokemuksestaan figumaalauskisasta:

Ropeconissa järjestettävä figumaalauskisa on oiva tilaisuus haastaa itsensä. Haluankin painottaa juuri tätä – vaikka kyse on kilpailusta, figumaalaus on kuitenkin taidetta, jossa ei ole yksiselitteistä paremmuusjärjestystä. Vaikka joka luokassa vain yksi osallistuja vie palkintolautasen, jokainen osallistuja on voittaja. Jokainen osallistuja on luonut taideteoksen, jonka on uskaltanut tuoda kaiken kansan nähtäväksi ja arvosteltavaksi, ja se on jo itsessään ylpeyden aihe.

Älä murehdi sitä, kehtaatko tuoda työsi kisaamaan Suomen huippujen kanssa. Ei se palkintolautanen ole pääasia, vaan se, että oma työ on siellä näytillä muiden joukossa ihmisten ihasteltavana. Myöskään tuomareilta saatavaa palautetta ei kannata arkailla. Paras tapa kehittyä maalaajana on saada rakentavaa kritiikkiä asiantuntijoilta, ja tuomarit kyllä pyynnöstä antavat palautteensa pehmeästi tai ankarammin.

Ennen palautteen vastaanottamista pitää tietty saada jotain aikaiseksi. Oma valmistautumiseni alkaa yleensä heti edellisen kisan päätyttyä seuraavan vuoden kisatöiden ideoinnista. Suunnitelmat toki elävät sitä mukaa, kun vuoden mittaan ilmestyy uusia siistejä figuja maalattaviksi. Kisan kategoriat kumminkin ovat säilyneet vuodesta toiseen suunnilleen samoina, joten on aika turvallista ruveta töitään askartelemaan kuukausia etukäteenkin. Teemaluokka vaihtuu vuosittain, mutta noudattaa useimmiten Ropeconin vuotuista teemaa, joten sitäkin voi etukäteen miettiä.

Pitkässä valmistautumisajassa on se hyvä puoli, että ei ole kiire eikä stressi. Huono puoli taas on se, että kaukaisessa tulevaisuudessa oleva deadline ei pakota saamaan aikaiseksi, jolloin puolivalmiita projekteja jää vaeltamaan pitkin kämppää muistuttamaan tästä aikaansaamattomuudesta. Tämän takia onkin hyvä idea tehdä edes yksi työ valmiiksi hyvissä ajoin; valmiiksi saaminen tuottaa aina hyvän mielen ja toimii kannustimena. Jos sitten lähempänä Ropeconia saakin uuden vahvan inspiraation kisatyöksi, voi ainakin taputtaa itseään selkään siitä, että on saanut maalattua jopa ylimääräistä.

Kuhunkin luokkaan voi osallistua vain yhdellä teoksella, mikä on hyvä pitää mielessä jo suunnitteluvaiheessa. Tällöin on helpompi pysyä aikataulussa, jos tavoitteena on osallistua useampaan luokkaan. Vaikka yksittäisten showcase-nappuloiden maalaaminen onkin kivaa, se myös vie aikaa, jota olisi saattanut tarvita ryhmän tai dioraaman viimeistelyyn.

Viimeistely onkin tasapainottelukysymys. Kilpailuun osallistuminen luo aina paineen pyrkiä täydellisyyteen, mutta jossain kohtaa jokaisen on hyväksyttävä ”tarpeeksi täydellisen” käsite. Loputon nysvääminen saman työn ääressä käy uuvuttavaksi, ja äärimmilleen viety perfektionismi saattaa jopa heikentää lopputulosta, kun täydellistä tavoitteleva ”tarpeeksi täydellisen” korjailuyritys johtaakin vähemmän hyvään lopputulokseen. Toisaalta ajoissa aloittaminen antaa mahdollisuuden jättää ”tarpeeksi täydellinen” työ joksikin aikaa hyllyyn ja katsoa sitten lähempänä kisaa, olisiko sitä vielä mahdollista parannella.

Toisaalta kilpailuun osallistuminen on myös hyvä kannustin yrittää vähän enemmän kuin normaalisti. Jos figujensa alustaan normaalisti laittaa vain ripauksen vihreää sirotetta, kisatyö on mainio tekosyy kokeilla jotain vähän jännempää. Liiallista täydellisyyttä vältellessä ei toki sovi myöskään sortua sen sortin laiskuuteen, joka jättää figuun viimeistelemättömyyden tunteen. Uusia tekniikoita ja välineitäkin voi uskaltaa kokeilla. Vaikka parhaaseen suoritukseensa ehkä pääseekin tutuilla ja turvallisilla tekniikoilla, omalta mukavuusalueelta poistuminen on yksi parhaista tavoista oppia – jos ei muuta, niin sen, miksi se oma tuttu tyyli on itselle se paras.

Taidelajissa tekniikka on aina vain yksi osa-alue. Teknisesti paraskin työ voi jättää katsojan kylmäksi, jos tuotoksessa ei ole fiilistä. Figulla on jo konseptitaiteen ja skulptauksen aikana alettu kertoa tarinaa, jota maalauksella voi jatkaa. Tekniikkaa tärkeämpää on luoda tunnelma, joka saa katsojan näkemään mielessään figun osana elävää maailmaa, oli kyse sitten prätkällä ajavasta avaruuskääpiöstä, taikasauvaa heiluttavasta velhokoululaisesta tai kukkakedolla kirmaavasta pastellisävyisestä ponista. Se todellinen massasta erottava vau-elämys syntyy tunnelmasta, ei tekniikasta.

 

Teemu ”The Captain” Pesonen

 

Kansikuva: Iina Siniluoma
Kuvituskuva: Iina Siniluoma