Ropecon 2024 kuvaaja Nyymix
Teksti Joonas Rajala
Muutaman viime vuoden aikana boffaus on nostanut päätänsä Ropeconissa isosti. Vielä hetki ennen koronaa boffaus tuntui viime hetken ajatukselta joka on vain tungettu takimmaiseen nurkkaan, kun nyt boffausohjelmaa on päiväsaikaan Ropeconin ovien avautumisesta aina sulkeutumiseen asti. Mutta miten tähän asemaan päädyttiin? Tämän pienen historia pläjäyksen kynänvarressa on boffausconiitti Joonas Rajala. En myönnä tietäväni koko historiaa kaikkine käänteineen, mutta toivottavasti pystyn vähän valaisemaan miten tänne on päästy.
Ropeconin ja boffauksen yhteinen historia on pitkä, ja vie aikaan kun Ropecon nautti vielä Dipolin tiloista Otaniemessä. Pihalle sijoitettu boffausalue veti puoleensa niin lipullisia kuin liputtomia kävijöitä, boffaajat tulivat viettämään aikaa keskenään ja innostamaan uusia harrastajia lajin pariin, ja samassa kisattiin myös epävirallisen viralliset sm-kisat. Näistä ajoista saa vieläkin kuulla niin Ropecon- ja boffausveteraaneilta.
Boffaus voi hyvin ja veti puoleensa paljon uusia ja vanhoja kävijöitä. Mutta ajat muuttuvat, ja niin myös Ropecon. Messukeskukseen muuton jälkeen boffaukselta katosi sen suurin etu, eli ilmainen piha-alue. Ja samaan aikaan boffausskenessä alettiin kärsiä tekijöiden puutteesta. Tilanne ei näyttänyt siis hirveän hyvältä.
Muutos parempaan suuntaan alkoi pikkuhiljaa tapahtua vuonna 2019. Ropecon lähestyi joukkuettani Etelän Imperiumia jos olisimme kiinnostuneita ottamaan kopin Ropeconin boffauksen vetovastuusta. Etelän Imperiumilla kuitenkin löytyi iso kasa varusteita ja oltiin oltu monessa muussakin tapahtumassa vetämässä boffausta. Lähdettiin yksinkertaisesta ja järjestettiin vapaata boffausta ja boffausturnaus. Ja vaikka ensimmäisenä vuonna jouduttiin tyytymään siihen mitä tarjottiin, oli tapahtuman päättyessä käyty idearikkaita keskusteluita boffauspisteen kehittämisestä keskenään sekä muutaman coniitinkin kanssa. Näitä ideoita piti lähteä toteuttamaan jo vuonna 2020, mutta eiköhän me kaikki tiedetä miten se vuosi meni…
Joten elämme vuotta 2022, ja allekirjoittanut oli päättänyt hypätä boffauspisteen vapaaehtoisesta toiseksi vastaavaksi joukkueen sisällä. Maailma alkaa palata takaisin radalleen ja Ropecon päästiin myös järjestämään jälleen. Mutta siinä missä muu tapahtuma veti pitkälti “back to basics” mentaliteetilla, boffaus otti kaiken irti hieman tyhjemmästä ohjelmalistauksesta ja tiloista. Sen lisäksi että ohjelmaoppaasta löytyi uutena bofferimiekan rakennuspajat, oli boffausalue levittäytynyt salin ulkopuolelle lasten boffauspisteen muodossa. Molemmat näistä otettiin hyvän palautteen siivittämänä vastaan, ja se näkyi myös kävijämäärissä. Ensimmäistä kertaa napattiin pisteelle kävijälaskuri että saadaan vähän käsitystä kuinka paljon väkeä käy boffaamassa. Ja tapahtuman loppuessa laskurissa luki noin 1600 käyntiä.
Kun vuoden 2023 Ropeconia alettiin miettimään, pari asiaa tuntui jo olevan selvää mitä halutaan ajaa läpi. Ensin haluttiin oma tila jota ei tarvitsisi jakaa lajinäytösten ja muun ohjelman kanssa vaan saataisi pitää boffausta päiväsaikaan läpi koko tapahtuman. Ja toisena haluttiin pisteen vapaaehtoisille selkeät raamit vaadituista vuoroista ja mitä etuja saa, koska tähän asti niistä piti sopia tilanteen mukaan mikä oli lisätyötä niin vastaaville kuin coniiteille. Molemmat saatiin tapahtumaan, missä toki tilan kanssa helpotti halli 3 remontti jolloin conitean oli helppo miettiä halli 5 alusta asti sisältämään boffauksen oman alueen. Loppukeväästä sain myös kokea yllätysylennyksen conitean jäseneksi, koska on helpompaa olla boffausconiitti kuin pallotella boffauspisteen asioita usean coniitin kautta. Paljon saatiin aikaan, boffauspiste pyöri käytännössä klo 10-20 välillä joka päivänä ja mikä tärkeintä, kävijöitä riitti. Laskurissa komeili yli 3000 käyntiä boffauspisteellä viikonlopun aikana, eli oltiin lähes tuplattu kävijämäärä viime vuoteen verrattuna! Alkoi olla selvää että boffauspiste palvelee Ropeconin kävijöitä lapsesta vaariin, ja pisteelle on kysyntää kun vuorotellen loppui varusteet tai kenttätila kesken.
Kun Ropeconia 2024 alettiin työstämään, oli pitkästä aikaa coniteassa boffauksesta vastaava henkilö alusta asti mukana. Boffauksen asema on muuttunut viime hetken ajatuksesta oleelliseksi osaksi Ropeconin tarjontaa. Enää ei tarvinnut painia asioista välikäsien kautta vaan päästiin suoraan vaikuttamaan mitä boffaus tarvitsee ja haluaa tehdä. Mutta vaikka työtä oli tehty paljon tähän tilanteeseen pääsemiseksi, ei se tarkoita että kaikki olisi valmista ja että kehitys loppuisi. Päinvastoin! Koko ajan sai miettiä miten asiat saadaan toimimaan paremmin, ja miten voidaan tarjota enemmän ja monipuolisemmin boffausohjelmaa kävijöille. Paljon vanhaa tuttua saatiin järjestymään, mutta isoimman muutoksen koki turnaukset. Ensimmäistä kertaa saatiin järjestettyä lasten turnauksia kahdessa ikäluokassa, ja avoimen boffausturnauksen järjestämiseen saatiin järjestettyä yhteistyössä Suomen pehmomiekkailuliiton kanssa. Kyllä, boffausskenessä oltiin perustettu lajiliitto ja tekijöitä löytyi taas tekemään ennätysmäärää boffaustapahtumia. Ropeconin boffauspiste oli jälleen kävijämenestys, ja laskurissa luki n. 3000 kävijää… lauantai-iltana! Edellisen vuoden kävijämäärä oli rikottu ennen viimeisen päivän alkamista, ja ovien sulkeutuessa laskurissa luki 4800 kävijää.
Kuva Ropeconista 2024 kuvaaja Nyymix
Nyt vuoden 2025 Ropecon lähestyy ja työtä on taas tehty paljon, mutta päällimmäisenä on pari kysymystä: Miten boffausta voi edelleen kehittää ja parantaa? Ja mitä sitten kun minä lähden sitä järjestämästä? Ropeconin boffauksen syvin tarkoitus on edelleen toimia lähestyttävänä promona lajille ja innostaa uusia ja vanhoja harrastajia boffauksen pariin. Boffaus on kuitenkin paljon muutakin kuin vain viikkotreenejä ja kesällä Sotahuuto. Nykyään järjestetään säännöllisesti isompia treenitapahtumia ja -leirejä, larppipainotteisemmat tapahtumat ovat tehneet paluun, ja kilpailuhenkisille riittää turnaustapahtumia. Joten miten jatkaa ihmisten innostamista mukaan lajiin? Isoin muutos on siinä että enään tätä ei tehdä yksin, vaan mukana on boffauskisälli. Kaksi päätä on aina parempi kuin yksi, ja samalla kun voi miettiä miten tehtäisi asiat paremmin voi opettaa seuraajalle miten hommat toimii Ropeconissa. Eikä voi unohtaa sitä mitä kaikkea kivaa ollaan jo mietitty kävijöille boffausohjelman muodossa. Tarkkasilmäisimmät ovat jo saattaneet bongata että boffaus muuttaa tänä vuonna jälleen isompiin tiloihin, joten toivottavasti kaikille halukkaille riittää tilaa. Työtä on tehty paljon, mutta se ei ole vielä loppunut.
Tämä on kirjoitettu boffauksen näkökulmasta, mutta samat teemat pätee koko muuhunkin coniteaan. Minä ja kisällini ollaan vain kaksi coniittia lähes 70 päisessä coniteassa, mutta jokainen coniitti on mukana rakkaudesta lajiin ja halukkaana kehittämään Ropeconista entistäkin parempi tapahtuma kaikille. Aina ei pysty ymmärtämään miten iso ja monimutkainen koneisto Ropecon osaa olla, ja miten montaa asiaa joudutaan miettimään vuoden aikana. Toivottavasti sain vähän raotettua coniteatyöskentelyn saloja, miten motivaatiolla ja visiolla voi saada pohjamudissa uivan toiminnon takaisin parrasvaloihin. Ja ehkä sain jopa innostettua jonkun hyppäämään coniteatyöskentelyyn mukaan vuodelle 2026. Ropeconia, eikä montaa muutakaan tapahtumaa ei olisi olemassa ilman joukkoa intohimoisia harrastajia. En minäkään koskaan ajatellut olevani missään coniteatehtävässä, mutta tässä ollaan kolmatta vuotta eikä vauhti ole vielä hidastumassa.